Karisto 2007, ISBN 978-951-23-4889-3, 84.2

Äidit eivät aina tuoksu pullalta.

“Unholahden sukutilan rantakaislikosta löytyy kaikkien kyläläisten tunteman naisen ruumis. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta kirjastonhoitaja Immi aavistaa, että johtopäätös on liian hätäinen, ja alkaa selvittää asiaa. Myös Immin iäkkään mutta teräväpäisen isän entiset rikostoimittajan vaistot heräävät, ja isän ja tyttären väliset sunnuntaitapaamiset kunnan palvelutalolla saavat aivan uudenlaista väriä.
Viaton, kotikutoinen rikostutkinta kääntyy kuitenkin kuolemanvakavaksi, ja Immi tajuaa sekaantuneensa arkaakin arempaan asiaan — perhetragediaan, joka ei hänelle kuulu. Paitsi että hänen henkensä on uhattuna, tapahtuma repii auki kaikki menneisyyden haavat, ja Immi saa tietää äidistään asioita, joiden hän on uskotellut olevan vain painajaismaista muistojen vääristymää.
Ja kun Immi seisoo silmätysten murhaajan kanssa, pelkoon sekoittuu hämmentävä tunne… hän tunnistaa heissä jotakin yhteistä.”

“Essi Aron tarkka ja tiivistunnelmainen rikosromaani pysähdyttää syvälle kaivautuvalla ja kielellisesti taidokkaalla kuvauksellaan perheväkivallasta, vihan kierteestä ja pienen kyläyhteisön armottomasta kyräilystä.”