Solstorm 2003, Otava 2005, ISBN 951-1-19881-5, 84.2
Hän on totisesti kaunis kuin ikoni maatessaan siinä keskellä kirkon alttarikäytävää, tumma veri sädekehänä pitkien kutriensa ympärillä. Paratiisipoika. Vauraan jättiläisseurakunnan vetonaula, heidän kultainen vasikkansa. Täydellinen, komea, antaumuksellinen Viktor, joka hylkäsi kaiken mikä ei ollut Jumalasta.
Jälkiä tappelusta ei ole, pikemminkin merkit viittaavat rituaalimurhaan. Mutta kuka on voinut haluta pahaa ihmiselle, jota kaikki rakastivat ja kunnioittivat?
“Auringossa myrskyää. Revontulet räiskyvät jäätävän kylmän Kiirunan yllä. Vastarakennetussa Kristallikirkossa taistelevat valo ja pimeys.
Tukholmalaisessa lakitoimistossa nuori juristi Rebecka Martinsson havahtuu uutislähetykseen. Viktor. Se ei voi olla kukaan muu, Rebecka ajattelee. Samassa puhelin soi, ja hän tietää kuka soittaa. Enää hän ei voi paeta, hänen on palattava synnyinkaupunkiinsa ja kohdattava menneisyyden pimeät voimat.”